Kirkkautta kirkastamiseen
Kautta aikojen oluen, siiderin ja viinin valmistajat ovat pyrkineet tekemään juomistaan näyttäviä ja kirkkaita. Valmistusprosessiin kuuluu tietynlainen sameus.
Sameus juomassa aiheutuu monesta eri tekijästä, joista tyypillisimmät ovat:
- Biologinen sameus, joka aiheutuu juoman kontaminaatiosta.
- Tärkkelyksen aiheuttama sameus, joka johtuu keskeneräisestä mäskistä.
- Proteiinien, hiivan, polyfenolien eli tanniinien ja humalahiukkasten aiheuttama sameus.
- Kylmäsameus, joka ilmestyy juoman kylmetessä ja katoaa sen lämmitessä.
Kirkastusaineet vaikuttavat lähinnä kahteen viimeiseen sameuden muotoon. Biologista sameutta estävät tarkka hygienia ja hyvät työtavat, tärkkelyksen aiheuttamaa taas oikeaoppinen ja riittävän pitkään kestävä mäskäys.
Kirkastaminen on oluenvalmistuksen perinteinen osa, joten tarjolla on nykyisin lukuisia erilaisia aineita, joilla valmiista juomasta poistetaan ylimääräistä sameutta aiheuttavia partikkeleita.
Kirkastusaineissa on kaksi pääkategoriaa – positiivisesti ja negatiivisesti latautuneet. Kumpikin kategoria sitoo itseensä päinvastaisen varauksen omaavia hiukkasia juomasta. Näitä ei tule käyttää yhtä aikaa, sillä kirkastusaineet neutraloivat toisensa. Tästä johtuen kirkasteita käytetään yleensä useissa eri vaiheissa. Perussääntö on, että proteiinit ovat positiivisia ja hiivasolut negatiivisia hiukkasia, joten niiden kirkastaminen vaatii eri aineita.
Kirkasteiden kanssa tulee olla varovainen: Liiallinen proteiinikirkasteiden käyttö vaikuttaa myös oluen suutuntumaan ja vaahdon pysyvyyteen ja liiallinen hiivakirkasteiden käyttö taas saattaa vaikuttaa myös oluen humalaisuuteen.
Huom!
Liity Lappolaiset Facebook -ryhmään, jos ja kun haluat osallistua suoraan keskusteluun kanssamme valikoimasta ja kaupan toiminnasta. Tervetuloa!
