Juomatarviketukku Lappo Oy | Kulkuripellontie 5 21420 Lieto | +358 50 526 3100 | [email protected]

Humala – mitä sen ominaisuudet oikeastaan ovat

Humala on köynnöskasvi, jonka kukintoja on perinteisesti käytetty oluen mausteena, niiden säilyvyyttä parantavien ominaisuuksien takia.

Nykyään humala on pitkälle jalostettu kasvi, jonka sadoista kaupallisista lajikkeista löytyy vivahteita joka lähtöön. Humalasta ilmoitetaan useita erilaisia ominaisuuksia, joiden perusteella onnistut valitsemaan parhaimman mahdollisen humalan omaan olueesi. Tämä lyhyt humalasanasto auttaa sinua ymmärtämään humalaa paremmin.

Indikatiivisuus: Humalasta ilmoitetut numeroarvot sivuillamme ovat indikatiivisia, eli lajikkeelle tyypillisiä. Todelliset arvot vaihtelevat humalan sadon ja iän mukaan. Tarkat arvot ovat saatavilla riippuen toimittajasta.

Alkuperämaa: Humalaa kasvatetaan ympäri maailman, myös Suomessa, mutta suurin osa kaupallisista lajikkeista tulee Yhdysvalloista, Saksasta, Britanniasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Humala kasvaa hyvin samanlaisissa olosuhteissa kuin viinirypäleet, joten tuottavimmissa maissa on myös vahvaa viinikulttuuria. Alkuperämaa ei yleensä kerro paljoa humalasta, mutta nyrkkisääntönä kannattaa pitää seuraavaa: Eurooppalaiset lajikkeet ovat perinteisiä ja pehmeitä, Amerikkalaiset, Uusi-Seelantilaiset ja Australialaiset humalat taas sisältävät enemmän makuaineiden potentiaalia, ovat usein voimakkaammin aromaattisia ja makumaailmaltaan eksoottisempia.

Alfahapot: Alfahapot ovat yhdisteitä, joista syntyy humalan katkeroinen maku. Niiden määrä ilmoitetaan prosenttina humalan kokonaispainosta. Alfohapot itsessään eivät ole nesteliukoisia, vaan ne muuttuvat sellaisiksi keitettäessä. Liukenevien happojen määrä ja laatu riippuvat keiton pituudesta, mistä johtuen erilaista katkerointia saadaan muuttamalla humalakeiton pituutta.

Aromihumala: Aromihumalat ovat lajikkeita, joiden makuominaisuudet sopivat paremmin lyhyisiin keittoihin ja kuivahumalointiin.

Betahapot: Betahapot ovat myös katkeroaineita, mutta toisin kuin alfahapot, ne eivät hajoa keiton aikana, vaan oluen ikääntyessä. Betahappojen aiheuttamaan katkeroisuus aistitaan usein epämiellyttävämpänä ja voimakkaampaa kuin alfahappojen. Koska alfahapot haihtuvat oluen ikääntyessä ja betahappot muuttuvat havaittavimmiksi, ne vaikuttavat oluen maun kehittymiseen sen ikääntyessä. Betahappojen  määrä ilmoitetaan prosenttina humalan painosta.

Jalohumala: Jalohumalat ovat perinteisiä eurooppalaisia humalalajikkeita. Niille tyypillistä on alhainen alfahappoprosentti. Jalohumaliksi lasketaan yleisesti Hallertau Mittelfruh, Saaz, Tettnanger ja Spalt. Myös joitakin Brittihumalia kutsutaan ajoittain jalohumaliksi, erityisesti East Kent Goldingsia.

Kohumuloni: On yksi alfahapoista. Sen määrä ilmoitetaan usein erikseen prosenttina alfahapoista. Perinteisesti on ajateltu, että cohumulonin katkeroisuus on terävämpää ja voimakkaampaa kuin muiden alfahappojen, joten katkerohumalille on ollut tyypillistä korkea cohumuloniprosentti.

Katkerohumalat: Katkerohumalat ovat lajikkeita, jotka sopivat paremmin pitkiin keittoihin. Niille tyypillistä on korkea alfahappopitoisuus.

Eteeriset öljyt: Erittäin herkästi hajoavia yhdisteitä, jotka osaltaan tuottavat humalan aromaattiset ominaisuudet. Eteerisiä öljyjä on useita erillaisia, mutta yleisemmin ilmoitetaan myrseenin, farseenin, humuleenin ja karyofylleenin määrät. Jokaisella öljyllä on omat aromaattiset ominaisuutensa, ja niiden suhteet antavat numeerista viitettä humalan aromiominaisuuksista. Eteeristen öljyjen määrä ilmoitetaan millilitroina per 100g ja eri öljyjen määrä prosentteina tästä luvusta. Erilaisia öljyjä on yli 200 kappaletta, mutta humalan tiedoissa ilmoitetaan useimmin seuraavat neljä:

Myrseeni: Myrseeni on yksi yleisimmistä öljyistä. Se on erittäin herkästi hajoava, joten sitä käytetään välittäjänä mm. parfyymiteollisuudesta. Myrseenin tuoksu on tuoreen humalan tuoksu ja aromeiltaan se on pihkainen ja yrttinen.

Karyofylleeni: Eteerinen öljy, jota löydät humalan lisäksi kannabiksesta, rosmariinista ja mustasta pippurista. Humalassa karyofylleenin aromi tulee esiin metsäisenä ja puumaisena.

Humeleeni: Humalasta nimensä saanut eteerinen öljy, joka on nimensä humalainen aromiltaan.

Farneseeni: Hedelmissä ja monissa kasveissa esiintyvä öljy, joka on humalassa kukkaisen aromin lähde.

Näiden lisäksi muita tärkeitä humala-aromeja ovat:

Linalooli: Kukkainen ja sitrushedelmäinen aromi, jota löydät mm. Amarillosta, Cascadesta, Centennialista ja Citrasta.

Geranioli: Kukkainen, ruusuinen ja kurjenpolven tuoksuinen aromiaine, jota löytyy runsaasti mm. Mosaicista, Cascadesta ja Motuekasta

4MMP: Trooppishedelmäinen ja mustaherukkainen öljy. Löytyy mm. Mosaicista, Apollosta ja Chinooksista.

LISÄÄ LUETTAVAA

Beer and Brewing: Hop Oils & Aroma – Uncharted Waters
More Beer: Hop Oils – Flavor and Aromas