Aloittelijat

Oluen valmistus aloittelijoille

Lappo haluaa tehdä juomanvalmistuksesta kotona mahdollisimman helppoa aloittelijoille. Siksi löydät tältä osastolta valmiita ratkaisuja erilaisille juomille ja valmistustekniikoille selkeine ohjeineen.

Valitse vain alta haluamasi juomanvalmistus tapa tai työvaihe, niin löydät valmiit tuotenostot ja -paketit, joilla pääset helposti juomanvalmistuksessa alkuun.

Lisäksi löydät valmiit paketit myös siiderille ja viinille.

Lue myös mainiot juomanvalmistusvinkit ohjesivustoltamme, sekä tutustu maukkaisiin resepteihimme.

Perusasiat kuntoon - muista nämä!
  1. Puhtaus ja huolellisuus on kaikki kaikessa. Jos kotijuoman valmistuksessa jokin menee pieleen, niin 90% ajasta syynä on jonkinlainen kontaminaatio. Huolellinen pesu ja desinfiointi sekä tarkkuus työskentelyssä estävät pilaantuneet erät tehokkaasti.
  2. Myrkyllistä et saa aikaiseksi – jos olut on juotavan makuista, voi sitä juoda. Jos olut maistuu pahalta, ei sitä kannata juoda. Aistinvarainen arviointi on paras keino päätellä, menikö eräsi pilalle.
  3. Lämpötilan hallinta on olennaista jokaisessa valmistusvaiheessa. Mäskäyslämpötila vaikuttaa oluen suutuntumaan ja käymiskelpoisten sokerien liukenemiseen. Käymislämpötila vaikuttaa hiivan tuottamiin makuyhdisteisiin ja astiointilämpötila oluen kirkkauteen ja syntyvään hävikkiin. Varaa siis itsellesi mahdollisuus viilentää käymisastia ja tasalämpöinen tila työskentelyyn.
  4. Opettele tekemään muistiinpanoja: Missä lämpötilassa mäskäsit, kuinka pitkään, mitä raaka-aineita käytit, kuinka paljon. Muista mitata vierteen ominaispaino ennen hiivan lisäystä ja käymisen loputtua, jotta saat selville paljonko juomassasi on alkoholia.

Mäskäys ja valmistus

Mäskäys on oluenvalmistuksen ensimmäinen vaihe, jossa maltaat muutetaan käymisen raaka-aineiksi. Kotivalmistaja aloittaa uransa useimmiten mäskäyslaitteistonsa valinnalla.

Oluen kotivalmistukseen on kolme perusmenetelmää – uutevalmistus, pussimäskäys ja valmistus mäskäyslaitteella.

Uutevalmistus on helpoin ja yksinkertaisin – siinä olut valmistetaan valmiista uutteesta, joka itsessään pitää sisällään suurimman osan raaka-aineista. Sinun tarvitsee vain lisätä uute, puhdas vesi ja lisäsokeri astiaan ja antaa oluen käydä valmiiksi. Vähimmäisvaatimukset uutevalmistukselle ovat mahdollisuus keittää vettä, tila käymisastialle, uutepakkaus, lisäsokeri, pulloja ja lappo. Uutteesta valmistuu pieniäkin eriä, joten isot tilat eivät ole välttämättömyys. Uutteiden valikoima on suuri, mutta tyylisuuntaisesti rajattu ja esimerkiksi

Pussimäskäyksessä käytetään rouhittuja maltaita, jotka laitetaan erilliseen suodatinpussiin ja mäskätään kattilassa vierteeksi, joka keitetään samassa kattilassa. Pussimäskäyksen etu uutevalmistukseen nähden on paljon laajempi reseptivalikoima. Pussimäskäys sopii myös pienempiin tiloihin, sillä eräkokoja on helppo säätää omaan asuntoon sopivammiksi.

Mäskäyslaite on käytännössä mäskäykseen suunniteltu kattila omalla lämmitysmahdollisuudella. Mäskäyslaitteiden etu on mahdollisuus käyttää pussimäskäystä suurempia mallasmääriä helposti, sekä lämpötilaohjauksen vaivattomuus. Mäskäyslaite tuottaa useimmiten tasalaatuisemman tuloksen kuin pussimäskäys, mutta vaatii suuremmat investoinnit.

Valikoimassamme on mäskäyslaitteita kolmessa hintaluokassa

  • Edullisin on Brew Monk, joka on perusmallin laite.
  • Grainfather on hinta-laatu -suhteeltaan parhaimmasta päästä oleva laite ja sen tuoteperheeseen kuuluu runsaasti muita tuotteita.
  • Braumeister on pienpanimo pienoiskoossa, johon koottu saksalaista laatua niin valmistuksessa kuin suunnittelussa.

Muista, että tarvikkeet, joita ostat, eivät jää turhiksi, vaikka myöhemmin siirryt seuraavaan mentelmään. Käymisastioita tarvitaan aina, ja kattila on oiva apuväline myös mäskäyslaitteen kanssa käytettäväksi. Tärkein kriteeri on aloitusbudjetin lisäksi käytettävissä oleva tila - pieniä uute- ja pussimäskäyseriä valmistaa vaikka kerrostaloasunnossa, mäskäyslaite vaatii yleensä vähintään autotallin.

Käyminen

Kaiken alkoholipitoisen juomanvalmistuksen tärkein, joskaan ei työläin vaihe. Käymisessä hiiva muuttaa sokerit alkoholiksi ja hiilidioksidiksi.

Aloittelevan valmistajan ensimmäinen käymisastia on yleensä 30 litran muovinen käymissaavi, nk. kotiviinisaavi. Tällainen astia on huokea ja helppo tapa aloittaa kotikäyminen. Pienempiä eriä tekeville tarjolla on toki pienikokoisempia muoviastioita.

Rosteriset astiat ovat luonnollisesti kalliimpia, mutta kestävämpiä. Rosteriastiat ovat yleensä kartiopohjaisia. Kartiopohja parantaa oluen kirkkautta, käymisen aikana muodostuvan sakan painuessa tiiviisti kartioon.

Käymisastian ei kannata olla liian suuri tehtävään määrään nähden, sillä tyhjään tilaan jäävä happi voi vaikuttaa lopputuloksen makuun heikentävästi.

Samoin astian ei kannata olla liian pieni. Olut tuottaa käydessään hiilidioksidia, joka taas muodostaa vaahtoa. Vaahto taas puskee helposti liian pienestä astiasta ulos aktiivisen käymisen aikana, ja siten saattaa aiheuttaa kontaminaation. Hyvä nyrkkisääntö on valita astia joka on n. 1/6 eräkokoasi suurempi.

Paineenkestävät astiat ovat oma erikoislajina. Paineenalainen käyminen on kehittynyt menetelmä, jossa olut hiilihapottuu käymisestä muodostuvalla hiilidioksidilla. Paineenalainen käyminen myös estää hapettumista, ja nopeuttaa lagerointia. Paineenkesto nostaa käymisastian hintaa, joten harkitse tarkkaan, missä vaiheessa haluat siihen lähteä.

Astiointi

Viimeinen vaihe ennen nauttimista, kun juomasi siirretään käymisastiasti joko pulloon tai kegiin kypsymään ja mahdollisesti hiilihapottumaan.

Valmis olut, viini tai siideri astioidaan. Yleensä tämä tarkoittaa pullotusta, oluen kohdalla myös kegitystä. Pullotus on varsin vaivatonta, mutta suurempien määrien kanssa siitä voi muodostua hankala operaatio. Pullot tulee pestä ja desinfioida hyvin ennen käyttöä, antaa niiden kuivua hetki ja sen jälkeen täyttää.

Minitynnyrit ovat käytännössä isoja 5 litran pulloja. Minitynnyreiden etu on, että niitä tarvitaan huomattavan vähän ja ne ovat tyhjinä erittäin kevyitä. Toisaalta avattu minitynnyri ei juurikaan säily, ellei käytössäsi ole erillistä hiilidioksidipaineistavaa pumppua.

Kotona tyypillisin kegi on n. 19 litran soda- eli cornelius kegi. Nämä ovat paineenkestäviä astioita, joissa olut säilyy oikein käytettynä pitkään. Kegien tyhjentäminen vaatii painetta, yleensä hiilidioksidia, sekä mahdollisuuden kylmentää

Viini voidaan säilöä myös hanapakkauksiin, eli kaupasta tuttuihin viinipusseihin. Pussit eivät sovi hiilihapotetuille juomille, mutta ne ovat erinomainen valinta isojen mehu- ja viinimäärien säilöntään.

Jälkikäyminen on tyypillinen tapa hiilihapottaa valmis olut tai siideri. Jälkikäymisessä pulloon tai minitynnyriin lisätään pieni määrä sokeria, jonka pulloon jäänyt hiiva muuttaa hiilidioksidiksi, joka tiiviissä astiassa imeytyy nesteeseen. Hiilihapotus sokerilla onnistuu parhaiten sekoittamalla sopiva määrä sokeria juomaan juuri ennen pullotusta, tai käyttämällä valmiita hiilihapotuspaloja.

Kehittyneempi tapa hiilihapottaa on ns. forced carbonation -menetelmä. Tässä paineastiassa olevaan juomaan ajetaan elintarvikehiilidioksidia kovalla paineella sisään, mikä tekee hiilihapotuksesta nopeampaa ja usein tasalaatuisempaa. Tämä menetelmä vaatii kuitenkin suuremman investoinnin kuin jälkikäyttäminen pullossa, mutta vastavuoroisesti se säästää aikaa ja pidemmän päälle myös jonkin verran rahaa. Tätä menetelmää voidaan vielä lisälaittein nopeuttaa entisestään.

Siideri ja viini

Siiderin ja viinin kotivalmistus on monilla tavoin helpompaa kuin oluen, mutta myös niihin liittyy omia haasteitaan. Näillä välineillä pääset alkuun.